Ranua Icetrack days 2018 - Tunturirallin hengessä

Kankareen Japi talutti jääradalle Sorsan, jota ei olekaan hetkeen jääradoila nähty.

Totusta kaavasta poiketen tämän vuoden tapahtuma oli viikkoa myöhemmin eli viikko Artic Lapland rallin jälkeen. Kyseisen rallin hengessä kuitenkin mentiin, olihan meillä toisena päivänä hieno suljettu rallipätkä käytössä, jossa oli käynyt testaamassa ihan SM:n kärkikuskejakin. Meidänkin mukana oli nopeita kuskeja ja maailmantähtiä, kun Kalliokoski Motorsport oli kutsunut vieraita Ranskasta asti. Puitteet huippuviikonlopulle olivat siis jälleen kerran valmiina ja odottivat innokkaita Rellukuskeja.

Tänä vuonna pohjoisessakin talvi tuli niin, että lunta tuli heti alkutalvesta paljon eivätkä järvet päässeet jäätymään aiempien vuosien tapaan. Tämä aiheutti järjestelyistä vastaavalle Kivijärven Markulle päänvaivaa, kun piti miettiä vaihtoehtoisia ajopaikkoja. Markun hyvien kontaktien kautta ajopaikat kuitenkin löytyivät ja tapahtuma saatiin järjestettyä.

 

Uudet ajopaikat

Tällä kertaa oltiin niin sanotusti uuden edessä ja ajoimme molempina päivinä uusissa paikoissa. Perjantaina vuorossa oli pelto- ja jääradat, jotka olivat luonteeltaan teknisiä ja hitaita. Pellolla ollut sprinttityyppinen rata herätti mielenkiintoa monissa autokunnissa ja sitä tahkottiinkin aikalailla päivän aikana. Erityisesti taukopaikka oli hieno ja sai kiitosta osakseen. Siellä kelpasi pitää taukoja ajamisen välillä, grillata makkaraa ja puhua samalla vaikka sprinttiradan erityisestä ajorytmistä. Ratojen järjestelyistä vastasi Petteri Kuusela. Perjantai-iltana oli vuorossa Kivijärvi Service Park-vierailu. Osa korjasi autojaan, muut turinoivat juttujaan ja ihailivat Markun kalustoa sekä osavarastoja. Joku siinä tokaisikin, että tunnelma oli kuin Autorexin kilpapajalla 70-luvulla.

Lauantaina siirryttiin Romuselän erikoiskoetielle ja siellä olikin tuttu mies vastassa eli Markku Hanhisuanto, joka siis tunnetaan aiemmilta vuosilta Kaitajärven mahtavista jääradoista. Tänä vuonna Markku oli siis panostanut EK-tien jäädytykseen ja ylläpitoon. Romuselässä meitä odottikin hieno tie sekä makkara-/pannukahvi paikka, jossa isäntä piti tulta yllä. Pätkä oli mahtava kokemus, ajoihan osa porukasta ensimmäistä kertaa puiden välissä. Tie tarjosi nyppyjä, tiukkoja kurveja, jouhevampia kurveja ja myös suoran pätkiä. Olihan siinä nelivetoautojen tekemää spooriakin, jonne Sinisorsan sovittaminen kävi työstä. Kaiken kaikkiaan huippuhieno tie ja valtava kokemus päästä ajamaan kunnon rallipätkää. Vaikka on tiennytkin, että rallimiehet on kovia jätkiä niin kyllä nyt hattu nousee taas pikkuisen korkeammalle niille, jotka puiden välissä kovaa menevät.

 

Mikäs se siellä rivin vasemmassa reunassa luuraa? Ei ollu sentään piikkipyörät alla...

Kalliokoski Motorsport Ranskalaisella vivahteella

Kalliokosken Jere ajaa tänä vuonna rallicrossin EM-sarjaa uudella Renault Clio Supercarilla, joka merkkinä sopii paremmin kuin hyvin Jerelle. Onhan hän pienestä pitäen ollut Gordinien parissa ja ensimetrinsäkin ajanut Sinisorsalla. Supercar pähkinänkuoressa: teho n. 600 hv, kiihtyvyys 0-100 km/h alle 2 sek (nopeammin kuin Formula 1). Mika ja Jere olivat kutsuneet paikalle myös uuden tiimin väkeä. Lapin hohtoa ihmettelemässä olivat Jeren kisainsinööri Stephane Orre ja G-Fors tiimin omistaja Guerlain Chicherit, joka ajaa itsekin tällä kaudella MM-sarjassa Renault Meganella. Heidän lisäksi mukana olivat managerin hommia hoitava Kim Vatanen ja tiimipäällikkö Atte Varsta.

Jerellä oli tällä kertaa mukana Mitsu Evo 7, joka ei ole ihan samanlainen tykki kuin Evo 4, jolla Jere voitti jääradan suomenmestaruuden Supercar-luokassa 2017. Seiskallakin toki kerkiää, kun osaa hyödyntää auton noin 400 hevosta oikealla tavalla. Guerlainkin sai Mikalta luvan kokeilla Evoa, kun lupasi korvata mahdolliset vauriot. Kyseessä onkin kaveri, jolta ei lopu pää ensimmäisenä. Hänen tilillään on nimittäin neljä vapaalaskun maailmanmestaruutta ja ensimmäisenä maailmassa autolla tehty onnistunut takaperin voltti. Tämän lisäksi hän on ajanut lukuisat kerrat Dakar-rallin maaliin ja siinä sivussa kurvaillut vähän rallicrossiakin. Kyseessä on siis kovan luokan maailmantähti vaikka sitä ei päällepäin eikä jutuista yhtään huomannutkaan, mukava kaveri. Guerlain olikin jo tuumannut, että tulee tapahtumaan ensi vuonna omalla autolla.

Huikealla tiellä ajamisen lisäksi viikonlopun huippukokemuksia oli, kun pääsin Jeren kyytiin päivän viimeisellä vedolla ja täytyy sanoa, että melkoista menoa oli. Ensimmäisestä nypystä vedettiin sellainen lievästi yli pitkä hyppy, mutta se ei vaikuttanut tahtiin mitenkään ja sen jälkeinen 90-oikea meni siitä huolimatta mallikkaasti (Jere kommentoi asiaa vasta illalla saunassa). Jerellä kunnon kilpa-auto on käsien ja jalkojen täysipainoinen jatke. Sen huomaa ilmiömäisestä auton käsittelytaidosta eikä minkäänlaista hätääntymistä tule vaikka ajovirhe tapahtuisi vaan se paikataan automaattisesti seuraavalla sekunnin sadasosalla. Kyllä se vain niin on, että vetomiehet on erikseen. Sinisorsa Racing Team toivottaa tsemppiä Jerelle Clio Supercarin rattiin kaudelle 2018. Toivottavasti päästään johonkin kisaan myös ”penkalle”.

Mitsun kabiinissa pari rellukuskia rallicrossin EM- ja MM-sarjasta, tällä kertaa Evon puikoissa..

Poroa ja palkintoja kodassa

Saunassa pidettyjen jälkiajojen jälkeen oli vuorossa Sinisorsa Racing tiimin vuosikokous, jonka jälkeen siirryttiin Ranuan eläinpuiston kodalle syömään herkullista poronkäristystä ja perinteisen iltaohjelman pariin.

Kiertopalkinnot jaettiin seuraavasti:

Reino Vallius palkinto (kisameriitit): Jere Kalliokoski – kaksi SM-kultaa (JM-liiga ja jäärata)- ja yksi hopea (rallicross) mitali kaudella 2017.

Aktiivisuudesta jaettava palkinto: Jarmo Kankare – ns. Matikaisen auton elvyttäminen ajoon ja aktiivinen osallistuminen tapahtumiin.

Mansikan Runkipotta: Markku Kivijärvi – epäonnea vetoakselin katkeamisen myötä perjantaina sprinttiradalla.

Markku piti huolta palkintojaon jännittävimmästä osuudesta eli Markku Kivijärvi-palkinnon julkistuksesta ja jaosta. Palkinto oli tänä vuonna pihlajasta tehty Gordini-kenkälusikka, jossa on samanlainen G-logo kuin Gordinin venttiilikopan kannessa. Onnelliset vastaanottajat tänä vuonna olivat: Guerlain Chicherit, Stephan Orre, Jarmo Kankare ja Mikko Nieminen.

Piittarin Tapiollakin oli ässä hihassa ja hän jakoi yllätyspalkinnon Lahtelaisille (Kuivantolaisille), jotka kunnostautuivat takalokasuojan uudelleenmuotoilulla. Palkinto oli tietysti tölkillinen Sinistä korjauspeltiä (Lahden Sininen), jonka saivat Toni ja Heimo Herrala.

Ja sitten on kiitosten aika. Sinisorsa Racing Team haluaa kiittää seuraavia henkilöitä ja tahoja: Markku Kivijärvi (järjestelyt), Petteri Kuusela (radat), Markku Hanhisuanto (rallipätkä), Club Renault de Finland (tuki ja yhteistyö) sekä kaikkia niitä, joita en huomannut mainita.

Lisäksi KIITOS myös kaikille osallistujille - te luotte tämän fiiliksen, jota tästäkin jutusta ja sen kuvista pääsee vähän aistimaan, mutta yhtälailla kuin rallicrossikin, tämä on parasta paikan päällä eli ensi vuonna rohkeasti mukaan!!

Alla galleria - kuvaa klikkaamalla pääset seuraavaan kuvaan:

 

Teksti: Mikko Nieminen

Kuvat: Tapio Piittari, Juha Keinonen ja Mikko Nieminen