Ranua Icetrack days 28. - 31.1.2016

 Tapio asettaa jarrumerkkejä

Tapio asettaa jarrumerkkejä

Tammikuussa oli jälleen kerran luvassa perinteiset jääratapäivät Ranualla, joita oltiin odotettu noin vuosi eli tasan siitä asti kun ne viimeksi järjestettiin. Tänä vuonna saimme mukaamme myös erikoisvieraita niiltä ajoilta kuin Sinisorsilla ajettiin aktiivisesti kilpaa maahantuojan (Autorex) kilpatallin voimin. Toisin sanoen samaisen kilpatallin sen aikaista henkilökuntaa eli Reino Wallius ja Jorma Ikonen olivat mukanamme. Reino, lempinimeltään Suti, tunnetaan varmasti parhaiten hänen Autorexin aikaisesta kilpaurastaan. Hän aloitti ensin omatekemällään Döfinillä, josta sitten siirtyi Gordinin puikkoihin ja samassa alkoi tulla menestystä. Sutin meriittilistalla on mm. jääradan Suomenmestaruuksia. Hän toimi samalla Autorexissä asentajana ja myöhemmin automyyjänä. Jorma taas oli aluksi Autorexin asentajana ja sen jälkeen kilpatallin mekaanikkona. Jakamamme ilosanoma jääratapäivien mielenkiintoisuudesta lienee levinnyt – paikalla olikin Reinon, Jorman ja niin sanotun vakioporukan lisäksi myös mm. emokerhon puheenjohtaja ja muita ”uusia” naamoja. Viikonlopun aikana sekä emokerho että alajaos Sinisorsa Racing Team saivat molemmat uuden jäsenenkin.

 

Tänäkin vuonna aloitettiin torstaina ja suurimman osan saapuessa paikalle hyvissä ajoin ”ajoimme warm upit” Markun tallilla heti samana iltana ja formulatermin mukaisesti innokkaimmat ottivat jo autonsa alas trailereilta ja kävivät kiertämässä koneet lämpimiksi Markun tekemällä radalla täydessä pimeydessä, mutta onneksi Gordineissa on aikakauteen nähden hyvät valot. Niinpä radalla näkyikin hetken aikaa keltaisia valokeiloja samalla, kun tallissa juttu raikasi aiheiden pyöriessä 60-luvun kisoista tämän päivän touhuihin. Myös uusin autotulokas, Markun hienosti rakentama/entisöimä rata-auto, josta on juttua myös näillä sivuilla, oli keskipisteenä illan keskusteluissa ja taisipa konekin olla jo käynnissä samana iltana.

 

Sääennusteet lupasivat loistokelejä etenkin lämpötilan puolesta. Matkalla Ranualle keli oli kuitenkin surkea..loskaa, suolaa, räntä- ja lumisadetta eli melkein kaikkea mitä suomalaiseen talviliikenteeseen voi mahtua. Perjantaipäivän valjetessa pakkanen oli kuitenkin aika kirpsakka ja keli pysyi suhteellisen kylmänä koko päivän. Rapsakan keli saattelemana aloimme tutustumaan Kivijärven rataan, josta Markku oli tänä vuonna loihtinut leveämmän ja hieman jouheamman kuin aiempina vuosina. Tämähän oli kuskien mieleen ja rata kierrettiinkin todella aktiivisesti. Myös Reino ja Jorma pääsivät puikkoihin ja etenkin Reinon ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän oli Gordinin ratissa ensimmäistä kertaa yli neljään kymmeneen vuoteen. Voin kertoa, että hymy oli melkoa leveä. Molempia herroja myös kyyditettiin radalla. Teknisiä ongelmia ei juuri kohdattu pientä veden kierto-ongelmaa lukuunottamatta. Aika riensi kovaa vauhtia ja rata-ajot päätettiinkin perinteisesti Markun vaimon loihtimiin tarjoiluihin sisällä lämpimässä. Illalla suurin osa porukasta lähti seuraamaan Artic Lapland Rallia Siikakämän erikoiskokeelle ja innokkaimmat kävivät vielä pätkän jälkeen Rovaniemellä kilpailukeskuksessa ja raviradan yleisöerikoiskokeella. Allekirjoittaneen mieltä lämmitti erityisesti paluumatkan hienot keskustelut 60- ja 70-luvun kilpatouhuista Reinon ja Jorman kanssa. Uskon, että kaikki samassa autossa olleet todella nauttivat kuunnellessaan näitä juttuja.

 

 Sorsat haikailevat radalle

Sorsat haikailevat radalle

Lauantaina suuntasimme Kaitajärvelle, jossa meitä odotti tänä vuonna todella tekninen rata, mutta kuitenkin suhteellisen nopea vaikka rata kääntyikin melkein kokoajan johonkin suuntaan. Yksi merkittävä ero perjantaihin verrattuna oli pito, joka oli nollakelistä johtuen huomattavasti parempi. Taivaalta tihrutti välillä lunta eikä keli ollut kovin kirkas, joten yksi haaste saatiin tältäkin saralta näkyvyyden ollessa heikko. Penkoiltakaan ei kokonaan vältytty ja yksi nimeltämainitsematon jutun kirjoittaja rysäytti penkkaan ihan kunnolla. Sama kurvi aiheutti toisellekkin Gordinille uuden muotoilun takalokasuojaan, mutta kaiken kaikkiaan suuremmilta vauriolta onneksi vältyttiin. Pieniä tekniikkamurheitakin kohdattiin, mutta hei tämä on motorsporttia kuten sanonta kuuluu.

 

Lauantai-iltana oli illallisen ja perinteisen kiertopalkintojen jaon vuoro. Tänä vuonna palkinnot menivät Reino Walliukselle, joka on aikoinaan lahjoittanut kilpaurallaan käyttämänsä kypärän osaksi palkintoa. Lienee sanomattakkin selvää, että palkintoraadilla oli melko helppo päätös tämän palkinnon osalta. Päätös oli lähes yhtä helppo toisen palkinnon kohdalla, kun remmiimme mukaan erittäin aktiivisesti astunut Esa Holappa oli mukana myös Ranualla Renault 8 S:llään. Myös tänä vuonna onnekkaille jaettiin hieno ”Markku Kivijärvi-palkinto”, tällä kertaa puinen lenkkiavain – Markku se osaa joka vuosi yllättää. Tapiolla oli myös oma ”yllätyskorttinsa” takataskussa ja niinpä hän luovuttikin G-jaoksen vetohommat allekirjoittaneelle, jolla on melkoisen suuret saappaat täytettävänä – niin hienosti Tapio on hommaa vetänyt jo pitkään. Eikä tässä vielä kaikki. Ehkä illan hienoin numero oli Jorman kuvakavalkaadi Autorexin aikaisista valokuvista, jotka hän oli skannannut ja esitti meille videotykin kautta samalla kertoen kuvista mitä mielenkiintoisempia tarinoita.

 

Lopuksi onkin taas kiitosten aika. Sinisorsa Racing Team haluaa kiittää seuraavia henkilöitä ja tahoja: Markku ja Tarja Kivijärvi (järjestelyt + rata), Markku Hanhisuanto (rata), Club Renault de Finland (tuki ja yhteistyö), Timo Tuovinen (kuvat), Kaitajärven muu poppoo (mm. makkarakojun myyjät) ja lisäksi kaikki ne, joita en huomannut mainita.

 

Ensi vuonna jatketaan, kaikki uudet sekä vanhat kasvot rohkeasti mukaan! Vilpittömästi voin sanoa, että kyseinen tapahtuma on yksi vuoden parhaista viikonlopuista!

 

Kuvasatoa:

 

 

Teksti: Mikko Nieminen

Kuvat: Timo Tuovinen, Mikko Nieminen ja Pentti Nieminen