ranua ice track days 17.-18.1.2025

Kirjoittaessani tätä tarinaa, ratapäivistä on kulunut noin pariviikkoa sekä sää olosuhteet ovat suunnilleen samanlaiset, kun enne ratapäiviä etelässä on satanut vettä ja lämpötila on 0 tietämillä ainut ero oli se, että ennen ratapäiviä melkein joka viikon loppu satoi lunta, ainakin täällä etelässä. Lahden seudulla tuli monena viikonloppuna ainakin n. 25-35 cm lunta. Lähtiessäni Ranualle, Lahdessa oli noin 60 cm lunta, ainakin meidän pihassa sitä ”valkoista unelmaa” oli sen verran suunnilleen.

Mennäänpä asiaan Lähdin Herralan Heimon kanssa kohti Ranuaa, torstai 16.1.2025 aamunkoitteessa ihan aamuruuhkaan, ajamaan ja mikä yllätys olikaan kun sitä aamuruuhkaa ei pahemmin ollut ainakaan pohjoiseen kohti mennessä. Oma Rellu joutui jäämään kotitalliin, kun lähtövalmisteluissa tuli ”pari muuttujaa” matkaan. (siitä myöhemmin, tarinaa). Ajomatkan aikana meillä oli hyvin aikaa keskustella asiasta, onko Kivijärven Markku saanut jääradan siihen kuntoon, että ratapäivät voidaan yleensä-ottaen järjestää. Tämä selvisi nopeasti puhelimen välityksellä, onko jäällä ajokelpoinen rata. Viestittelimme Markulle monta kertaa, mikä on tilanne jäällä. Markku kertoi aina saman tarinan ”Jäällä ei ole ruskeaa vettä” Ja uskottava se oli. Matkaahan oli n. 700 km ja vähän päällekin, kyllä siinä aikaa kuluu ja kokoajan on mielessä, mitätähän tästä tulee kun melkein Kiiminkiin asti oli suojasää ja jokapaikassa tienvierillä oli isoja vesilätäköitä sekä matkalla nähdyt vesistö oli aivan sillä ”ruskealla vedellä voideltu”. Heimo tuumasi, jotta onhan Markulla kova luotto, että jäärata kestää, ajamisen. Siinä ajaessamme soittelin Sinisorsa teamiläisille, joko on lähdetty kohti Ranuaa ja millä porukalla kukakin on lähtenyt.

Ranualle päästyämme kävimme Markun pihalla katsomassa jäärataa ja totesimme, että kyllä se on aivan loistavassa kunnossa, eikä radalla ole sitä ”ruskeaa vettä” ajoimme huolto-autolla kierroksen radalla (luvan kanssa) ja siitä on myös ”naamakirjassa” video. Tuumattiin, että nyt majoituspaikalle ja pienet keskustelut ”ilmassa olevista jäähileistä” sekä siitä mitä kukakin oli syksyn ja alkutalven aikana tallissa tehnyt. Kyseisen toiminnan jälkeen eikun nukkumaan ja valmistautumaan perjantai päivän koitokseen.

Tässä vaiheessa on kyllä nyt aivan pakko kiittää Markkua, että on jaksanut valmistaa ko. Jääradan sekä meille pitkämatkalaisille majoituksen. Kyllä on niin mukava tulla/käydä Ranualla kun kaikki toimii ja näkee myös toisia samanhenkisiä kerholaisia.

Seuraavana aamuna, herättyämme ja aamupalan voimin, Kivijärvelle ja käynnystelemään autoja, osa kavereista oli jo ajamassa radalla kun saavuimme Heimon kanssa ”varikko alueelle” ja tuttujahan siellä oli, pikaisten kuulumisten vaihtojen jälkeen, käynnistelemään Heimon autoa ja Heimo radalle. . . Kyllä se on edelleen niinkuin ”pikkupoika” joka pääsee toteuttameen unelmaansa. Ja taas kävi niinkuin muutama vuosi sitten, lämmityslaitteen hana kesäasennossa ja Rellun hytti huurussa.

Tänävuonna Relluja ei ollut montaa vain 4 kpl Tapion, Heimon ja Jukka Kolmosen sekä tietenkin Markun oma Renault r8 G. Mutta kyllä muita menopelejä oli senkin edestä, välikoppa Eskort, Mitsu Galant, BMW sekä paikallisia ralli kuskeja. Jukka Kolmonen tuli ensimmäistä kertaa auton kanssa, jäärata tapahtumaan, Jukkaa taisi puraista pieni jäärata ajamisen ”peikko” onhan se niin mukava harrastus.

Vaan kuinkas sitten kävikään, Heimo ei ehtinyt ajaa kovinkaa montaa kierrosta, kun auto hajos ensimmäisenä (naamakirjassa kuvia). Heimo ja Markku olivat ajamassa kolmatta kierrosta kun mutkan jälkeen painetaan kaasua niin matkan teko katkesi. Radalla kaksi ”huitovaa rellumiestä” ja minä lähdin aurausauton kanssa kyselemään, ”mitä miehet huitoo eihän täällä hyttysiä ole”. Miehet olivat kuulemma katselleet toisiaan ja nauraneet, tapahtuneelle. Rellu hinaukseen ja varikolle, jatkamme näemmä makkaran syönnillä ja toistemme seurasta. Tapiollakin vaikeuksia auton kanssa. Taas on todistettu, että ”väkivahva Renault on niin vahva, että se hajoittaa itse, itsensä” eli VOIMA PUHUU.

Perjantai illalla, kun ajot olivat loppuneet, menimme syömään Eläinpuistolle, samalla jaoimme kiertopalkinnon, kun tiesimme, että osa autoista ja kuljettajista poistuu paikalta. Rainer Nylundin kiertopalkinnon sai itseoikeutetusti Jukka Kolmonen. Olihan hänen autonsa ensimmäistä kertaa Ranuan jääratapäivillä näytilla ja ajoissa mukana. Onnittelut Jukalle hienosta autosta! Ne muut ”palkinnot” saivat, Heimo ja Tapio tai ainakin ne olisi kuulunut kummallekin.

Me muut ”Sorsalaiset” tietenkin menimme majoituspaikkaamme saunomaan ja keskustelemaan, mikä on kenenkin autosta mennyt rikki, ja voiko sitä korjata nyt heti.

Lauantai aamun saapuessa ei montaakaan Rellua jäällä ollut! ! ! Ei saatu ”yön aikana” mitään kuntoon, vaikka Heimo ja Kätevän Jukka suunnittelikin, että puretaan Heimon auto ja korjataan se niin päästään taas ajamaan. JUU EI! Kyllä meistä suurimmasta osasta tuli lauantaiksi, vain makkaran paistajia sekä katselijoita kun ”toiset vain ajoi jäällä” Mutta silti oli mukavaa ja rata oli todella hyvässä kunnossa.

Kiitos kaikille mukana oleville sekä suurin kiitos Markulle! Olipa taas mukava jäärata-tapahtuma Ranualla!

Niin, Lupasin kertoa, siitä minun ja oman autoni mukana olosta. Rellu oli kyllä kunnossa, mutta vetoauton, vetokoukun sähköt reistailevat todella paljon, ei ole löytynyt mitään vikaa, mutta valot ei toimi (nää Per. . . Le canväyläset, vai mitä nää nyt on, autot) käytetään tietokoneen perässä ja maksat n. 100 euroo ja toimii 10 min ja taas merkkikorjaamoon ja sama ”ralli” jatkuu. Kyllä ennen oli paremmin! Ainakin tässä tapauksessa! Piikkipyörät alla koko talven ja vain pihassa pääsi ajamaan, just mun tuuria. Terveisin Pena!

(Ps. Ehkä se ”Runkipotta” oliskin kuulunut, allekirjoitaneelle!)

Teksti: Pentti Nieminen